Punainen viiva ja muita tapoja äänestää
Äänestäjien taidot ilmaista tahtonsa äänestyslipukkeessa ovat muuttuneet radikaalisti viimeisen sadan vuoden aikana. Ilmari Kiannon aikalaiskuvaus punaisen viivan vetämisestä voi tuntua nykyäänestäjästä varsin alkeelliselta – ei kuulosta kovin vaikealta toimitukselta piirtää viiva kannattamansa ehdokaslistan kohdalle. Sata vuotta sitten kuitenkin suuri osa nykyisestä Pisa-tutkimuksissa hyvin pärjäävästä kansastamme oli lukutaidotonta ja punaisen viivan vetäminen oli iso edistysaskel monelle.
Tällä hetkellä ehdokkaiden suurin huoli itse äänestystapahtumaa koskien lienee se, menevätkö ykköset ja seiskat sekaisin keskenään, seiskat kun ovat pienestä vaakaviivasta luopumisen jälkeen alkaneet muistuttaa enemmän ykkösiä. Enemmän varmaankin kannattaisi olla huolissaan suunnitelmista siirtyä sähköiseen äänestykseen tulevaisuudessa. Tätä jo kokeillaan näissä kunnallisvaaleissa Karkkilassa, Kauniaisissa ja Vihdissä. Kyseessä ei ole netissä äänestäminen vaan äänestyspaikalla sähköisesti tehtävä äänestäminen.
Eilisessä Talouselämässä ilmestyi IT-asiantuntija Harri Hurstin, ”hyvän hakkerin”, haastattelu. Yhdysvalloissa sähköistä äänestystä on käytetty jo useissa vaaleissa ja ääniä on myös mystisesti kadonnut, kuten esim. presidentinvaaleissa Al Gorelta vaatimattomat 16000 ääntä. Hurstin johtama ryhmä teki pyynnöstä kokeen: he saivat äänestysjärjestelmään uitettua viruksen yhdestä äänestyskopista alle kahdessa minuutissa. Ääntenlaskennan alettua virus levisi koko keskusjärjestelmään ja sitä kautta 36 osavaltion äänestysjärjestelmin. Hurstin ryhmä käytti viruksen levittämiseen kämmenmikroa mutta yhtä hyvin se olisi kuulemma onnistunut kännykällä tai ohjelmoitavalla kaukosäätimellä.
Hursti esitti haastattelussa epäilynsä nyt kunnallisvaaleissa kokeilukäyttöön otettavaa äänestysjärjestelmää kohtaan. Talouselämän mukaan hän ihmettelee, miksi järjestelmä on tilattu yritykseltä, jonka omistus ei ole julkinen. Hänen mielestään ainoa turvallinen äänestystapa on perinteinen käsin laskettava lippuäänestys, jossa luonnollisesti joskus tapahtuu laskentavirheitä, koska ihmiset ovat erehtyväisiä. Lehden mukaan oikeusministeri Tuija Brax kommentoi sähköistä äänestämistä näin: ”haittoja ei ole toistaiseksi tiedossa ja ajatus vaalituloksen sabotoinnista menee science fictionin puolelle”. Perustuuko tämä käsitys luottamukseen järjestelmätoimittajien paremmuudesta hakkereihin verrattuna vai uskoon siitä, että suomalaiset ovat rehellisiä eivätkä yritä manipuloida vaalituloksia vaikka siihen kykenisivätkin?
Olisi jo aika luopua siitä uskosta, että me suomalaiset olemme jotenkin parempia, rehellisempiä, kiltimpiä ja kuuliaisempia jne. kuin muunmaalaiset ja varsinkin amerikkalaiset. Yhdysvalloissa on järjestelmä, johon hakkeroituminen on mahdollista usealla eri tavalla, joista varmasti useita on käytettykin – niistähän ei jää jälkeä. Mitä syytä meillä on olettaa, että suomalainen tietojärjestelmätoimittaja pystyisi tekemään aukottoman järjestelmän? Eikä meillä ole myöskään syytä olettaa, etteikö tässä nörttien luvatussa maassa löytyisi myös niitä, jotka sekä kykenevät että haluavat siihen järjestelmään murtautua.
Itse olen tyytyväinen siihen, että meillä vielä piirretään äänestyslippuun lyijykynällä seiskoja ja muita numeroita (minulle kiitos 84). Talouselämän ansiokas haastattelu muutti aiemmat pienet epäilyni sähköisen äänestyksen suhteen avoimeksi kritiikiksi. Toivon, että asiasta heräisi mediassa enemmän keskustelua, sillä tähän asti keskustelu on ollut melko vähäistä.
Toden totta, open source ja -hardware olisi oikeampi tapa sähköisen äänestysjärjestelmän kehittämiseen. Oletettavasti krakkerit eivät ole poliittisesti täysin yksituumaisia, joten avoimessa kehitystyössä huippukrakkerienkin etu olisi varmistaa, ettei kenellekään muulle jää porsaanreikiä.
Sähköinen metodi antaisi myös paremmat mahdollisuudet vaalijärjestelmän uudistamiseen, mikäli sellainen jossain vaiheessa katsottaisiin tarpeelliseksi. Esim. monen äänen lista (jossa, mikäli primääriehdokkaan äänimäärä ei riitä läpipääsemiseen, ääni periytyy listan kakkoselle jne), plus/miinus-äänestys, tai vaikkapa kahden äänen järjestelmä (toinen listalle, toinen henkilölle, kumpikin vapaaehtoisina - tällä voisi edistää haluamansa ehdokkaan järjestystä omalla listallaan, mutta itse äänestää vaikka toista listaa).
Sähköinenkin äänestys voisi olla turvallinen, mutta jo ihan kustannussyistäkin se tulisi toteuttaa avoimen lähdekoodin hankkeena, mieluiten jollain pienellä softatalolla¹. Tällöin työn laatu on kaikkien asiaa tuntevien vapaasti arvioitavissa ja epäkohdat tulevat julkiseen keskusteluun. Kuitenkin ehkä tärkein ominaisuus on kuitenkin se, että myöhemmin tehtävät korjaukset voidaan tilata miltä tahansa softatalolta, sen sijaan että jäätäisiin riippuvaiseksi alkuperäisestä toimittajasta.
Turvalliseen sähköiseen äänestykseen ei kuulu ohjelmiston suorittamia moninkertaisia äänten varmistuskirjauksia ja laskelmia, sillä ne eivät auta kun ohjelmistossa on perustavaa laatua oleva vika. Sen sijaan ne tekevät ohjelmistosta hankalamman analysoida ja siten entisestään vaikeuttavat vikojen löytämistä.
Äänestäjälle tulee tulostaa annettu ääni paperille, joka sitten merkintöjen oikeellisuuden tarkistamisen jälkeen kiikutetaan uurnaan ihan perinteisellä menetelmällä. Näin äänet voidaan epäselvissä tapauksissa tai muutenkin aina kuitenkin laskea ja saada oikea tulos. Kone voi kuitenkin pitää kirjaa äänten lukumäärästä, mikäli sitä vaalitulosta ei nyt tosiaankaan viitsitä muutamaa tuntia odotella.
Mitä hyötyä sähköisestä äänestyksestä edes oikeastaan on? Kustannussäästöjä sillä ei ikinä saavuteta. Itse näkisin potentiaalisena hyötynä STV-vaalitavan käytön, d’Hondtin menetelmän sijaan. Tässähän kansalainen välttyy turhalta taktikoinnilta, sillä yhden ehdokkaan sijaan kortille voi kirjoittaa viisi ja ääni menee sille, joka sitä tarvitsee. Lisäksi ehdokkaalle annettu ääni menee todella ehdokkaalle, eikä puolueelle. Jos haluaa tukea koko puoluetta tasaisesti niin sitten voi ehdokkaan sijaan tai vaikkapa seuraavalle viivalle valita puolueen. STV-vaalitavan käytölle on suurin este ollut ääntenlaskennan monimutkaisuus. Koneella äänestäessä tämä ei tietenkään ole ongelma.
Kuitenkaan julkisuudessa tai sähköistä äänestystä käsittelevissä dokumenteissa ei ole STV-vaalitavasta puhuttu sanallakaan. Ilmeisesti siinä on sitten taas paikka TEnaattorilla laskuttaa valtiolta hyvät rahat, kun pitääkin tuollainen uusi ominaisuus järjestelmään toteuttaa.
¹) Pienissä softataloissa laatuun yleensä oikeasti panostetaan, koska talolle olisi syytä saada nimeä - kun taasen suuremmat pyrkivät vain sitomaan tilaajan kalliisiin jatkokehitys- ja korjaustoimeksiantoihin, tekemällä koodista mahdollisimman lukukelvotonta ja härskeimmissä tapauksissa vieläpä liikesalaisuutta.
Kiitos Arnold ja Lasse Kärkkäinen valaisevista kommenteista. Itse en ollut tullut noita sähköisen äänestämisen mahdollisia hyviä puolia ajatelleeksi. Siirtoäänivaalitapa tai varaäänivaali (single transferable vote) kuulostaa käyttökelpoiselta tavalta, varsinkin kunnallisen päätöksenteon suhteen. Itse olen aina ollut sitä mieltä, että kunnallispolitiikassa suurin merkitys on ihmisillä: siis kuntalaisten asioiden ajamisella ilman puoluepoliittisia tiukkoja kytköksiä. Täytyypä joskus tutustua ajan kanssa nettitietoon, jospa vaikka irlantilaiset tai australialaiset kertovat kokemuksiaan kyseisestä vaalitavasta.
Avoimen lähdekoodin eduista olisi varmaankin hyvä saada perusteellinen tietopaketti valtion ylemmille päättäville tahoille… ja sitten vielä muutama kertauskurssi, koska varmaan asia ei mene kerralla perille. Löytyisiköhän Lasse, edustamastasi laitoksesta sellaisen tietopaketin tekijöitä…
Itse olen jo hetken haikaillut nettiäänestämisen mahdollisuutta. Tällä tavoin saisimme mukaan myös ne, jotka eivät jaksa vaivautua äänestyskopeille tai eivät sinne jostain syystä pääse/halua tulla. Ja äänestää voisi juuri sillon kuin haluaa. Osa kansalaisista äänestäisi tietenkin edelleenkin perinteiseen tyyliin.
Jos nettiäänestys tapahtuisi esimerkiksi pankkitunnuksilla, miksei se voisi olla turvallinen vaihtoehto?
En ole it-alan ammattilainen, joten selittäkääpä miksei äänestys tuolla tavalla toimisi. Etenkään, jos perinteinen vaihtoehto pidettäisiin edelleen voimassa.
Teknisessä mielessä autentikointi ja salaus eivät liene ongelmia, mutta mikään ei takaa, etteikö tunnukset olisi voineet joutua vääriin käsiin tai etä-äänestäjä olisi jonkun toimesta pakotettu äänestämään tietyllä tavalla.
Kun vaalivirkailija tarkastaa henkilöllisyyden kuvallisesta todistuksesta ja äänen voi antaa vain yksin, näkösuojatussa kopissa, em. väärinkäytökset eivät ole mahdollisia tai ainakin paljon epätodennäköisempiä.
Virossa tämä muistaakseni pyrittiin ratkaisemaan siten, että jo annettua ääntään voi myöhemmin muuttaa. Mutta se ei tietystikään poissulje riskiä, että juuri viimeinen ääni on se varastettu tai pakotettu.
Avoin lähdekoodi olisi hyvä alku, mutta sekään ei ikävä kyllä ole mikään taikatemppu, joka takaisi äänestyksen luotettavuuden. Tähän on kaksi syytä. Ensinnäkin myös avoimen lähdekoodin ohjelmistoissa on tietoturvan vaarantavia vikoja; toisinaan ne löytyvät vasta vuosien kuluttua koodin julkaisemisesta.
Toiseksi, jos itse äänestysohjelmiston lähdekoodi julkaistaankin, se ei takaa, ettei vikoja (tahallisia tai tahattomia) ole kyseisen koodin ulkopuolella. Ks. esimerkiksi Wikipediasta artikkelia ”Takaovi”, siinä tarkemmin Ken Thompsonin takaovi, joka oli piilotettu siten, ettei se mitenkään näy lähdekoodissa. Millä taataan, että äänestyskoneissa oikeasti ajetaan juuri sitä ohjelmakoodia, jonka lähdekoodi on avoimesti julkaistu?
Mitä tulee siirtoäänivaalitapaan (STV, single transferable vote), se kyllä onnistuu paperilapuillakin eikä edellytä sähköäänestystä. Esimerkiksi Irlannissa STV on ollut käytössä vuodesta 1919.
(Irlannissa muuten hankittiin muutama vuosi sitten 50 miljoonalla eurolla sähköiset äänestyskoneet, mutta ne ovat seisoneet varastossa käyttämättöminä jo parien vaalien ajan - koska niitä ei ole voitu todeta riittävän turvallisiksi.)
Juuri piipahdin viikonloppuna Irlannissa, mutta en muistanut kysellä keneltäkään tuosta siirtoäänivaalitavalla äänestämisestä, vaikka olin etukäteen niin ajatellut. Oli niin paljon nähtävää ja tehtävää lyhyessä ajassa muutenkin…
Kiitos joka tapauksessa kaikille kommentoineille, vaikka tämä kirjoitukseni asia ei suoraan meitä janakkalalaisia näissä kuntavaaleissa kosketakaan.
Rohkenen ilmiantaa tänne Effin sähköäänestys FAQ:n, joka pyrkii kokoamaan sähköäänestykseen liittyvää argumentointia:
http://www.effi.org/sahkoaanestys-faq.html
Olen Effin hallituksen jäsen, mainittakoon tässä.
Kiitos Leena linkistä Effin raporttiin tai raportteihin.
Effin tiedot ovat niin järkyttäviä, etten uskoisi niitä ellen olisi lukenut Talouselämän juttua, joka vahvistaa väittämienne uskottavuuden. Tästä herää montakin kysymystä joista vähäisin ei ole se, miten pitkälle kansalaisena voi luottaa virkavallan kykyyn päättää kansan puolesta. En tosin tiedä mikä vaihtoehto olisi vapaa päätöksenteon virheistä; poliitikoille ja etenkin kansalle olisi myös vaikea tai mahdoton rasti ymmärtää kaiken riittävän hyvin, eikä asiantuntijoiden omiin käsiinkään voi arvopohjaisia päätöksiä uskoa. Suuret linjat pitäisi aina päättää poliittisesti ja toteutus teettää asiantuntijoilla.
Effi pitää tarpeellisena julkaista vaalijärjestelmän toiminnan sen turvallisuuden varmistamiseksi. Samanlaisia vaatimuksia on tehty myös GSM:n salausmenettelyistä, joka on pidetty salassa ja toimii silti hyvin. Sähköisen vaalijärjestelmään luotettavuuden pitää kuitenkin vielä korkeampi niin, etteivät edes kaikkein varakkaimmat tahot (esim. vieraat valtiot) pystyisi manipuloimaan tulosta tai edes estämään äänestystä osittain tai kokonaan.
En pitäisi mahdottomana sitäkään, etteikö joku kotimainen harrastaja tai harrastajajoukko pitäisi kiinnostavana pähkinänä muuttaa aku ankan voittajaksi, tai hankalammin jonkun ehdolla olevan ehdokkaan. Luottaisinko siihenkään, että kotimaiset viranomaiset myöntäisivät todennäköisen vaalivilpin (jos vaikka ehdokkaan x tai ryhmän n kannatus olisikin reilusti korkeampi kuin voisi olettaa mielipidetiedusteluista) ja että silloin järjestettäisiin uudet vaalit. Tai, jos sähköisen järjestelmän myötä pitäisi järjestää uudet vaalit aina kun tulos poikkeaisi merkittävästi mielipidetiedusteluista, siirtyisikö mielipiteen mittaaminen yksityisyrityksille, jotka järjestävät kyselyt (valitsevat kyselytavan ja kohderyhmän ja vastaavat siitä, miten terhakkaasti kysytään vastaukset eri valituilta testattavilta).
Miksi vaalijärjestelmä pitäisi muuttaa sähköiseksi? Nytkin tulokset ovat valmiit niin aikaisin, ettei tulosten odottamisen takia väsytä todennäköisesti edes paperitehtaan aamuvuorolaisia, saati oppilaitoksiinsa toimistotyöhön leppoisasti hitaammin kiiruhtavia. Paperilipuista voi aina laskea äänet uudelleen ja isoista kupruista jää helpommin kiinni. Tietokone on kuitenkin vain yhdenlainen työkalu. Ehkä tehokas, muttei silti aina paras. Juustoakin höylätään mieluummin juustohöylällä kuin moottorisahalla. Käytetään vastaavasti vaaleissakin tarkoitukseen parhaiten sopivia välineitä eikä vain näennäisesti tehokkaimpia.